Karjalanpiirakat ja ruispohjapitsa

Eilen tein ihan hetken mielijohteesta muutaman karjalanpiirakan. Laitoin lapsille iltapalaksi riisipuuroa, jota sitten jäi vähän yli. Itseäni ei sillä hetkellä huvittanut syödä puuroa ja mietin, että pitäisikö tämä laittaa jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää vai mitä tälle tekisi. Sitten muistin, että viime joulun aikoihin olimme leiponeet karjalanpiirakoita, joista oli jäänyt valmiiksi kaulittuja piirakkapohjia ylimääräiseksi, jotka olin sitten pakastanut. Päätin sitten ottaa pohjat pakastimesta ja tehdä muutaman karjalanpiirakan.

Pohjat sulivat ihan hetkessä, joten pääsin tekemään piirakoita melkein samantien. Pohjia oli yksitoista, mutta puuroa riitti vain yhdeksään. Pohjia jäi pari yli, mutta jätin ne sitten lojumaan siihen pöydälle ja keskityin rypyttämään piirakan reunoja.

Rypyttäminen ei mielestäni ole hankalaa, jos taikina on tuore. Silloin se taipuu nätisti sormien alla ja piirakoista on helppo ja nopea tehdä kauniin näköisiä. Pakastettu pohja sen sijaan oli vähän kuivahtanut, eikä oikein taipunut kauniisti, vaan aina silloin tällöin pohja hieman murtui. Voi olla, että hieman pidempi sulamisaika pöydällä olisi voinut myös tehdä pohjasta notkeamman, nyt ne tuntuivat vähän viileiltä.

Kun pohjat oli jotenkuten rypytetty, laitoin piirakat uuniin. Uuni oli täysillä kiertoilmalla ja piirakat olivat uunissa ehkä parikymmentä minuuttia. Paiston jälkeen vielä piirakoiden pintaan kevyt rasvaus.

Kyllä muuten oli hyviä. Harmi vain, ettei ollut enempää...

 

Siinä piirakoiden ollessa uunissa siivoilin paikkoja ja meinasin jo heittää pari ylijäänyttä piirakkapohjaa roskikseen, kun sain älynväläyksen, että voisinhan kokeilla tehdä karjalanpitsaa. Laitoin ylijäämäpohjat yhteen ja vähän aikaa niitä vaivasin ja sitten kaulin niistä yhden vähän isomman pohjan. Täytteeksi laitoin ketsuppia, pitsamaustetta, kalkkunaleikkelettä ja juustoa. Siihen oli tarkoitus laittaa vielä tuoretta basilikaa ja oliiviöljyä, mutta oli niin kiire kuvata ja maistaa sitä, että unohdin. Tämäkin oli tosi hyvää.

Angry Birds

Jälleen työkaverille kakkua. On se mukavaa, kun työkaverit tilailevat kakkuja, niin pysyy leipomisvire kaiken aikaa hyppysissä. Ei sitä kotiin jaksaisi koko ajan kakkuja ja muita herkkuja leipoa, tai ainakaan niitä ei jaksaisi koko ajan itse syödä.

Mutta asiaan... Tilauksessa pyydettiin synttärikakkua viisi vuotta täyttävälle pojalle. Aihepiiri pitäisi olla jotain hämähäkkimieheen tai Angry Birdseihin liittyvää. Makuina saisi olla suklaata ja lakua. Kakusta pitäisi riittää syötävää kahdellekymmenelle henkilölle.

Näillä eväillä lähdin pallottelemaan ajatusta ensin hämähäkkimiehen suuntaan, mutta päädyin sitten kuitenkin Angry Birdseihin. Jotenkin tunsin kiukkuiset linnut helpommin lähestyttäväksi teemaksi, kun niitä olin jo aiemminkin tehnyt. Tosin tämän kakun päätin toteuttaa ihan erilailla, kuin aiemmat lintukakut. Tähän tulisi kakun päälle jonkinlainen asetelma linnuista ritsoineen tuhoamassa possujen linnoituksia, kun aikaisemmissa kakut ovat itsessään olleet lintu.

Ensin tein kolme kääretorttupohjaa, joista kahteen tuli kaakaota ja yksi jäi valkeaksi. Valkean pohjan jätin keskimmäiseksi.

Täytteeksi tuli alempaan väliin suklaamoussea ja ylempään väliin laitoin lakumoussen. Lakumoussea en ollut koskaan ennen tehnyt ja olin vähän epävarma sen tekemisen suhteen. Tein pari eri versiota siitä ja lopulta päädyin sellaiseen ratkaisuun, että kiehautin kuohukermaa, jonka sekaan sulattelin lakritsitoffeeta. Annoin seoksen jäähtyä ja kylmänä vatkasin vaahdoksi. Jämäytin vaahtoa vielä liivatteen avulla.

Lakumoussen maku oli ihan hyvä. Itse en lakun mausta mahdottomasti innostu, mutta kyllä se aika mukavasti toimi kakun sisällä. Etenkin, kun kakussa sai maistaa samalla myös muita makuja.

Tarttumapinnaksi ennen marsipaania laitoin kakun päälle vielä voikreemin.

Kakun päälle tuli vihreä marsipaani ja sen reunoille epäsäännöllisiä mustia marsipaanikaistaleita. Sitten olikin aika tehdä linnut, possut ja muut rakennelmat. En siis ollut niitä ennen tehnyt ja nyt täytyi heti onnistua. Näihin meni ihan hirmuisesti aikaa, varmaan pari kolme tuntia ainakin. Ihme askartelua... mutta ihan mukavaa puuhaa! ...Ja onnistuivatkin vielä ihan mukavasti.

Kakusta tuli hieno ja hyvänmakuinen!

Heston Blumenthal Exploding chocolate cake

Päätin testata Heston Blumenthalin reseptin mukaisen tryffelikakun. Televisiosta tuli Kokkaa kuin Heston - niminen tv-sarja, jossa Heston pyöräytti herkullisen oloisen tryffelikakun. Kakun viimeistelyn tein eritavalla kuin Heston, mutta muutoin noudatin melko tarkastin ohjeita.

Ohje kakkuun löytyy täältä:
http://www.channel4.com/4food/recipes/chefs/heston-blumenthal/exploding-chocolate-gateau-recipe

Pohjana kakussa on ihan peruskeksipohja, johon on yllätykseksi laitettu suussa poksuvia paukkurakeita. Paukkurakeita luulin löytäneeni marketista, mutta kun tulin kotiin ja maistoin niitä, niin eivät ne suussa paukkuneetkaan. Ei niin väliä, heitin ne silti kakkupohjan sekaan, tosin turhaan, koska ei niitä pohjan seasta oikein erottanut.

Täytteenä on tryffeli, joka valmistetaan kermasta, suklaasta, passionhedelmästä, vaniljakastikkeesta ja ripauksesta suolaa. Tein täytteen ohjeen mukaan muuten, mutta vaniljakastikkeen sijaan laitoin vaniljajugurttia. Omaan makuuni täytteestä tuli liian kitkerä. Täytteessä oli liian paljon passionhedelmää.

En tehnyt kakun päälle suklaaspray-viimeistelyä, koska minulla ei ole sen tekemiseen minkäänlaisia välineitä. Halusin kuitenkin kakkuun jonkilaisen pienen lisäyksen ja makeutuksen, joten päätin tehdä pienen määrän kinuskia, jonka sitten kaadoin kakun päälle. Kaunis siitä ei tullut, mutta sain vähän makeutta kakkuun. Tämä kakku ei mennyt kenellekkään asiakkaalle, joten ulkonäölläkään ei ollut niin suurta merkitystä. Tarkoitus oli vain testata resepti.

Kaiken kattava kiteytys tästä kakusta olisi se, että Hestonin ohjelmassa sekä reseptiikan perusteella kakku oli hyvinkin houkutteleva ja antoi suuria odotuksia, mutta kun sitä pääsi omalta lautaselta maistamaan, niin eipä tuo kakku kovin kaksinen ollut. Toisaalta, olisi mielenkiintoista päästä maistamaan Hestonin itsensä tekemänä tätä kakkua, jospa siinä olisi kuitenkin jonkinlainen Hestonin magia.