Eilen tein ihan hetken mielijohteesta muutaman karjalanpiirakan. Laitoin lapsille iltapalaksi riisipuuroa, jota sitten jäi vähän yli. Itseäni ei sillä hetkellä huvittanut syödä puuroa ja mietin, että pitäisikö tämä laittaa jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää vai mitä tälle tekisi. Sitten muistin, että viime joulun aikoihin olimme leiponeet karjalanpiirakoita, joista oli jäänyt valmiiksi kaulittuja piirakkapohjia ylimääräiseksi, jotka olin sitten pakastanut. Päätin sitten ottaa pohjat pakastimesta ja tehdä muutaman karjalanpiirakan.
Pohjat sulivat ihan hetkessä, joten pääsin tekemään piirakoita melkein samantien. Pohjia oli yksitoista, mutta puuroa riitti vain yhdeksään. Pohjia jäi pari yli, mutta jätin ne sitten lojumaan siihen pöydälle ja keskityin rypyttämään piirakan reunoja.
Rypyttäminen ei mielestäni ole hankalaa, jos taikina on tuore. Silloin se taipuu nätisti sormien alla ja piirakoista on helppo ja nopea tehdä kauniin näköisiä. Pakastettu pohja sen sijaan oli vähän kuivahtanut, eikä oikein taipunut kauniisti, vaan aina silloin tällöin pohja hieman murtui. Voi olla, että hieman pidempi sulamisaika pöydällä olisi voinut myös tehdä pohjasta notkeamman, nyt ne tuntuivat vähän viileiltä.
Kun pohjat oli jotenkuten rypytetty, laitoin piirakat uuniin. Uuni oli täysillä kiertoilmalla ja piirakat olivat uunissa ehkä parikymmentä minuuttia. Paiston jälkeen vielä piirakoiden pintaan kevyt rasvaus.
Kyllä muuten oli hyviä. Harmi vain, ettei ollut enempää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti